Virpominen

Virpominen on hauska aktiviteetti pääsiäisenä. Virpominen on lasten perinne, jossa lapset käyvät naapurissa toivottamassa onnea ja terveyttä. 

Miten voi virpoa?  

Virpoja tarvitsee pajun oksan, joka koristellaan. Oksan koristeluun voi käyttää höyheniä, narua ja teippiä. 

Virpojan täytyy myös harjoitella runo. Tavallinen runo on: 

Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.

Virpoja toivoo runossa onnea ja terveyttä. Samalla hän pyytää palkkaa virpomisesta.

Moni virpoja pukeutuu noita-asuun. Myös muut asut sopivat, kuten pupun tai kissan asu. Virpoa voi myös tavallisissa vaatteissa.

Palmusunnuntaina lapset pukeutuvat, ottavat oksat mukaan ja menevät naapuriin kysymään: ”Saako virpoa?”. Jos vastaus on kyllä, lapset virpovat eli sanovat runon ja heiluttavat pajun oksia. Lopuksi lapset antavat naapurille oksan ja naapuri antaa lapsille suklaamunia ja makeisia.

 

Virpomisen historia

Virpomisen traditioon on sekoittunut kansanuskoa ja kristinuskoa.

• Suomalais-ugrilaiset kansat ajattelivat, että puut ja oksat sisältävät taikavoimia: oksan heiluttaminen ajaa pahat henget pois ja tuo onnea.
• Oksat olivat osa katolista pääsiäistä jo 500-luvulla. Pajun oksat symboloivat palmun oksia, joilla ihmiset tervehtivät Jeesusta, kun hän ratsasti Jerusalemiin aasilla. Paju on pohjoinen versio palmusta.

Lisäksi virpomisessa näkyy itäinen perinne ja läntinen perinne.

• Karjalassa oli tapana pyhävaatteissa virpoa ja viedä pajunoksia sukulaisille ja tutuille palmusunnuntaina.
• Noita-asu tulee läntisestä Euroopasta. Ihmiset uskoivat, että ennen pääsiäissunnuntaita noidat eli trullit tekevät pahoja tekoja, kuten sotkevat ja varastavat. Tarinoista syntyi idea pukeutua noidaksi.
• Idän ja lännen traditiot sekoittuivat, minkä jälkeen virpomisesta noita-asussa tuli tavallista Suomessa.

Virpominen on tänä päivänä osa lastenkulttuuria.

Tiesitkö?

Ennen virpomispalkka saattoi olla kananmuna, kokonainen ateria tai rahaa.